torstai 23. tammikuuta 2020

TOKSINEN POSITIIVISUUS


Instagram ja muu some on täynnä tietynlaista positiivisuutta ja sehän on se juttu, että vain ne hyvät hetket jaetaan muillekin. Good vibes only ja niin edelleen - mutta mitä sitten kun kaikki menee oikeasti päin helvettiä? Kuinka voit puhua mieltä askarruttavista asioista ja huonosta fiiliksestä, kun kaikenlainen negatiivisuus on pannassa - some kun on vain positiivisten asioiden paikka. Se vääristää monien maailmankuvaa. Mun mielestä some on jokaisen tunteen paikka - niin positiivisen kuin negatiivisenkin. Mehän ollaan vain ihmisiä ja me käydään läpi vaikka minkälaisia vuoristoratoja elämämme aikana. Vaikka välillä on paska fiilis, se ei tarkoita ettei olisi silti monista asioista kiitollinen. 

Voin sanoa olevani itse suht positiivinen ihminen ja pyrin näkemään kaikessa jotain hyvää, mutta rajansa kaikella. Millon positiviisuus menee yli? Silloin, kun sen avulla kielletään tunteet sekä todellisuus. Oikeaa välittämistä on avun tarjoaminen ja kuunteleminen, toksinen positiivisuus pyrkii vain ajattelemaan hyvää ja unohtamaan kaiken pahan ja negatiivisen. 

Negatiivisuus ei ole kirosana. Kaiken elämän antaman myllerryksen keskellä ei vaan kerta kaikkiaan voi pysyä positiivisena jatkuvasti. Sun ei ole aina pakko jaksaa hymyillä päivästä toiseen ja pirskahdella ihanaa energistä aurinkoisuutta, jos ei ole sellainen fiilis. Tunteiden feikkaaminen ei voi mitenkään olla pidemmän kannalta hyvästä. Eikä myöskään niiden oikeiden tunteiden piilottelu.


Yritin ennen käsitellä jokaista elämän vastoinkäymistä pelkän positiivisuuden kautta, mutta voin käsi sydämellä sanoa, että eipä se musta onnellisempaa tehnyt. Oikeastaan vain sysäsin ongelmiani toisaalle tietäen kuitenkin, että ne on kokoaja läsnä. No sekös vasta uuvuttaa pidemmän päälle? Mä en yhtään ihmettele, että viime vuoden aikana tunsin olevani aivan loppu. Mä hyväksyin paskan kohtaloni ja aloin käsittelemään sitä. Kaikkien tunteiden kautta. Myös negatiiviset tunteet on energiaa.

Oon kiitollinen siitä, että mun ympärillä on ihmisiä, jotka rakastaa mua onnellisena ja energisenä Emiliana sekä rakastaa myös surullisena ja ahdistuneena Emiliana. Sellainen mä olen, ihminen joka tuntee eikä pelkää tuntea myös raskaitakin ajatuksia. Paraneminen kaikista elämän kolhuista on sotkuista, mutta kaiken sen arvoista. 

Ei anneta täydellisen some-elämän sokaista oikeaa elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

INSTAGRAM

PINTEREST