torstai 7. marraskuuta 2019

EI TARVITSE PÄRJÄTÄ YKSIN


Kuten moni varmaan mun blogia pidemmän aikaa seuranneet tietää, mun elämä muuttui aika radikaalisti vuonna 2018, kun isäni kuoli syöpään. Mä pidemmän aikaa sysäsin surua toisaalle, pidin itseni kiireisenä ja yritin pysyä positiivisena, vaikka en sitä oikeasti ollut. Nyt kuitenkin kun tapahtuneesta on kulunut jo yli vuosi, asia on alkanut konkretisoitumaan ja ymmärrän oikeastaan nyt vasta kunnolla, mitä on tapahtunut. Yhtäkkiä olinkin heikko, ahdistunut, turvattoman oloinen ja pääosin yksin ajatusteni kanssa, vaikka lähimmäisille pystyinkin puhumaan aina, kun siltä tuntui.

Oon pysynyt vahvana ja ajatellut, että mä pärjään yksin. Oon aina pärjännyt, joten miksi mä en nyt pärjäisi? Näin ongelmani liian pieninä siihen, että hakisin oikeasti apua. Vaikka se taakka mitä mä kannan päivittäin ei ole pieni, vaan ihan liikaa. Olin muuttunut optimistista pessimistiksi.

Mä uskalsin kääntää uuden sivun elämässäni ja hain apua surun käsittelemiseen. Tällä hetkellä tuntuu, että mun elämä ois alkanut uudestaan. Tää oli mulle todella iso asia, sillä vielä kuukausi sitten ajattelin, että en uskalla aloittaa tätä prosessia. Mulle sanottiin, että ei tarvitse pysyä vahvana, vaan se suru saa tulla. Ja mä annan sen nyt tulla ja yritän päästä taas jaloilleni.

Tää asia on sen verran iso juttu mun elämässä, että en näe mitään syytä, miksi en jakaisi tätä teidän kanssa. Mun mielestä muutenkin pitäisi puhua enemmän julkisesti mm. terapiasta, sillä itse tunnuin olevani aivan hukassa asian suhteen ennen tämän prosessin aloittamista. Tuntui, ettei energiat yksinkertaisesti riitä tällaisen aloittamiseen. Tuun varmasti kirjoittelemaan lisää fiiliksiä koko tästä jaksosta silloin tällöin, kun siltä tuntuu ja olen siihen valmis.

 Mä haluan myös sanoa sen, että jos epäröit hakea apua mihin tahansa ongelmaan, niin hae. Älä epäröi niin kauan kuin minä, sillä tässä ois voinut käydä myös huonomminkin. Onneksi mä menin ja hain apua. Ei tarvitse pärjätä yksin, ei tarvitse miettiä onko ne ongelmat tarpeeksi suuria avun hakemiseen. Sulla on oikeus olla surullinen, sulla on oikeus hakea apua, sulla on oikeus olla olematta vahva.

''Dear you, I want you to know that your pain is valid. I want you to know that every emotion you're feeling isn't baseless and for the times you feel like tears are gonna drown you, I hope you pick yourself up.''

2 kommenttia:

  1. Hyvä, että uskalsit hakea apua <3 Vanhemman menettäminen on yksi raskaimpia tapahtumia elämässä, eikä sitä pitäisi kenenkään joutua käymään läpi yksin. Paljon voimia ja kaikkea hyvää sulle Emilia! <3 Alotin seuraamaan sua viime vuonna ja oot yks mun lempibloggaajista ja nostan hattua sille, miten kaikista vaikeuksista huolimatta oot jaksanu tehä tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista! <3 kaikkea hyvää sulle!

      Poista

INSTAGRAM

PINTEREST