torstai 18. huhtikuuta 2019

2 VUOTTA BLOGGAAMISTA - MITÄ OLEN OPPINUT?


Kaksi vuotta bloggaamista on nyt takana tämän osoitteen alla - yläasteella bloggasin säännöllisen epäsäännöllisesti ja pari vuotta sitten useamman vuoden blogitauko päättyi ja aloitin kaiken puhtaalta pöydältä uudelleen. Blogi on siis ollut iso osa mun elämää jo useamman vuoden, mutta nämä kuluneet kaksi vuotta ovat olleet varmasti blogiurani merkittävimpiä vuosia.

Kun kaksi vuotta sitten avasin Bloggerin uudelleen, puhalsin pölyt pois tietokoneen näppäimistöltä ja aloin taas kirjoittamaan, tuntuu kuin olisin ollut kotona. Tämä blogi on ollut mulle se paikka, jossa voin toteuttaa itseäni ja jakaa ajatuksiani ja elämääni lukijoilleni. Oon jakanut tänne elämäni vaikeimmat hetket, onnistumiset, syvällisemmätkin ajatukset, pinnalliset hömpänpömpät ja kaiken siltä väliltä. Tämä blogi on opettanut mua uskomaan itseeni ja osaamiseeni. Vaikka jo vuosia on puhuttu siitä, että blogien aikakausi on ohi - mä en ole sitä mieltä. Pelkäsin aluksi, että en enää saisi kasvatettua laajaa lukijakuntaa, koska aloitin uudelleen ehkä jo liian myöhään, mutta se ei ollut totuus. Kiitokset Eetulle, joka patisti mut aloittamaan mun intohimoni uudelleen. Ehkä kliseistä, mutta tuntuu, että puhkesin kukkaan uudelleen blogin aloittamisen myötä.


Sosiaalinen media on nuori ala, joka muuttuu paljon ja välillä mukana pysyminen on tuottanut harmaita hiuksia. Voinko menestyä, jos en pyöritä blogin lisäksi myös podcastia tai Youtube-kanavaa? Mä olen oppinut sen, että jokaisessa eri kanavassa ei tarvitse vaikuttaa, jos se ei tunnu yhtään omalta jutulta. Tein aikaisemmin Youtube-videoita, mutta en ollut niissä ollenkaan oma itseni ja tein sitä lähinnä vain sen takia, koska muutkin. Never again.

Mä olen myös oppinut sen, että en voi jakaa sosiaalisen median kanaviini ihan kaikkea, mitä ehkä haluaisin. Kavereiden kesken kuvatut läppävideot ei välttämättä avaudu kaikille samalla tavalla ja jotkut voisivat käsittää ne väärin. Mun postaukset ja kuvat tavoittaa aika ison määrän ihmisiä, joten ihan mitä tahansa en voi kirjoittaa ja jakaa. 

Bloggaaminen ammattina ei ole mikään päivänselvä asia. Kirjoittelin viime vuonna, että haluaisin tehdä tätä joskus yrittäjänä. En ole ihan varma, milloin voi kutsua itseään ammattibloggaajaksi ja milloin olet vain harrastelija, mutta kaupallisten yhteistöiden suunnittelu ja toteutus ovat oikeasti välillä tosi stressaavaakin työtä ja se, miten paljon aikaa yhden kamppiksen toteutukseen menee alusta loppuraportointiin saakka. Oon oppinut entistä enemmän siitä, miten vaikuttajamarkkinointi toimii ja kuinka raakaakin se saattaa olla välillä. Trust me - helpommin tienaat elantosi vaikkapa siellä kaupan kassalla, kuin somea tekemällä. Tällä alalla ei helposti rikastuta ja ne, ketkä voivat tehdä pelkästään tätä ammatikseen, ovat kovan uurastuksen tehneet ja tekevät sitä edelleen. 


Nämä tuhannet tunnit mitä mä olen tämän blogin eteen uhrannut, on ollut ehdottomasti parasta, mihin voi aikansa käyttää. Oon oppinut paljon itsestäni näiden vuosien aikana. Oon päässyt toteuttamaan itseäni monella tapaa, niin kameran edessä kuin takana ja mun intohimo muotiin sen kuin vain kasvaa. Joku saattaisi ajatella, että eikö viikoittaiset asukuvaukset ala jo kyllästyttää, niin ei - päinvastoin! Oon niin monesti sanonut Eetulle, että en malta odottaa, että päästään taas kuvaamaan blogiin matskua. Tuntuu niin upealta, että oon löytänyt elämääni tällaisen asian, jonka työstäminen on mulle kuin henkireikä. Uskaltaisin myös väittää, että oon kehittynyt myös tekstin tuottamisessa. Vaikkei nämä mun tekstit mitään kaunokirjallisuutta ole, niin olen huomannut kehittyneeni paljonkin.

Oon myös oppinut sen, kuinka tärkeää on käyttää vaikutusvaltaansa. Sitähän me ollaan, vaikuttajia, influencereita, you name it - ja meillä on oikeus käyttää vaikutusvaltaamme. Hyvä esimerkki nyt olleet eduskuntavaalit; olin niin onnellinen kun näin, kuinka moni bloggaaja kannusti muita menemään äänestämään. Tärkeitä asioita, joista pitää puhua.

Ilman blogia en rehellisesti uskalla edes kuvitella, missä tilanteessa olisin nyt. Haluan kiittää teitä mun lukijoitani siitä, että olette pysyneet mukana mun menossa. Teidän ansiosta jaksan nousta joka aamu sieltä sängynpohjalta, ottaa kameran kouraan ja toteuttaa itseäni ja visioitani inspiroidakseni teitä. Oon käynyt niin syvissä vesissä tässä parin vuoden aikana ja uskallan käsi sydämellä väittää, että blogi on yksi iso syy siihen, miksi jaksan edelleen pysyä näinkin positiivisena elämää kohtaan. Tämä blogi on tuonut mun elämään niin paljon hyvää. Lukuisia hyviä ystäviä, kokemuksia, uskomattomia mahdollisuuksia mistä pystyin joskus vain haaveilemaan ja rutkasti itseluottamusta. Oon niin kiitollinen kaikesta, mitä tämä blogi on mun elämääni tuonut. 


Laitoin tähän postaukseen kuvituskuviksi blogikuvia viimeiseltä kahden vuoden ajalta ja on kivaa huomata, miten epävarmasta naisesta onkin kasvanut itsevarmempi ja itsensä kunnialla kantava nainen. Ja hei, mähän jopa hymyilen hampaillani kuvissa, mitä en vielä pari vuotta sitten uskonut ikinä tapahtuvan! Saattaa kuulostaa ihan pieneltä ja mitättömältä asialta, mutta epävarmuudet on seurannut mua koko elämäni ja blogin ansiosta oon oppinut hyväksymään itseni askel kerrallaan. 

Iso kiitos siis sinne ruudun toiselle puolelle, että saan kirjoittaa teille muodista, kauneudesta ja omasta elämästäni ja on ihanaa, että voitte inspiroitua tuottamastani sisällöstä. Kirjoittaminen on ollut mulle itse asiassa aika terapeuttista ja asioiden sekä tunteiden purkaminen on auttanut mua käsittelemään elämäni ylä- ja alamäkiä. Liki 300 postausta on mahtunut näihin kahteen vuoteen ja kyllä, juttua vieläkin riittää. 

Kiitos, kiitos, kiitos teille jokaiselle! 


Rakkaudella,

3 kommenttia:

INSTAGRAM

PINTEREST