sunnuntai 11. marraskuuta 2018

ELÄMÄ ILMAN SINUA


Tänään 11.11 on isänpäivä ja vietän sitä ensimmäistä kertaa ilman sinua. Elämä ilman sinua on ollut vaikeaa ja mikään ei satuta niin paljon kuin se, että odottaa jotain mikä ei enää ikinä ole tulossa takaisin. Mun elämässä on tyhjä aukko mitä en koskaan saa enää täytettyä. 

Vaikeina hetkinä oon miettinyt, että onko tässä mitään järkeä. Kaikella pitäisi olla tarkoituksensa, mutta tähän mä en mitään syytä tai tarkoitusta keksi. Elämäsi päättyi liian aikaisin, mutta 43 vuoteen mahtui vaikka mitä ja sait elää hienon elämän. Olet mun esikuvani kaikessa mitä teen ja opetit mulle miten olla rohkea ja tehdä asioita mihin muut eivät uskoisi. Et ole ikinä luovuttanut ja viimeisiin päiviisi asti teit töitä etkä antanut periksi. Myös mäkään en luovuta.

 Kun elämässä tulee hetkiä ja asioita mitä haluaisin kertoa sulle, sydämeni särkyy aina vain uudestaan, kun tajuan että en enää voikaan kertoa niitä. Et ole täällä enää vaikka kuinka haluaisin. Toivon, että sieltä jostain ylhäältä katselet tänne ja tiedät, mitä kaikkea haluaisin sulle kertoa. 

Pidin toivoa yllä kaikista diagnooseista ja huonoista uutista huolimatta ja vielä viimeisinä viikkoina ajattelin, että kyllä tää tästä. Ei ole mitään hätää. Olen kuitenkin kiitollinen, että sait olla loppuun asti kotona meidän ympärillä, koska et halunnut olla sairaalassa. Sentään se toive edes toteutui. Kun katsoin sua siinä sängyllä, väsyneenä, laihtuneena - mietin, että tämä ei ole sitä elämää mitä haluaisit elää. Et ole ansainnut tällaista loppua. Sanoit mulle, että ''sä oot vapaa''. Ne sanat on jäänyt pyörimään mun päähän. 

Olit maailman paras isä. Ja tulet olemaankin. Pysyt mun elämässä aina, vaikket olisi fyysisesti läsnä. Kiitos kun olit ja tulet aina olemaan muistoissani. Välillä mulle tulee vaan niin hauras olo täällä ilman sua, koska olit tukipilarini ja tiesit aina, mitä pitää tehdä. Olit aina mun tukena, vaikka mitä tapahtuisi. Toivottavasti oot mun suojelusenkelini sieltä jostain. Ja olen maailman kiitollisin siitä, että olit nämä 20 vuotta mun elämässäni. Olen maailman ylpein tytär.

Hyvää isänpäivää. 

4 kommenttia:

  1. Ihana teksti, itkin. Samaistun tähän täysin, oma isäni kuoli syöpään kolme vuotta sitten, eikä elämäni ole ollut samanlaista ilman häntä. Tänäkin isänpäivänä ja useina muinakin päivinä toivon, miten hän olisi tässä. 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♡ paljon voimia sinulle surun kanssa! ja varmasti hän onkin, sieltä jostain..♡

      Poista
  2. Ihana kirjoitus, hurjasti voimia ja tsemppiä <3

    VastaaPoista

Follow

PINTEREST