torstai 4. lokakuuta 2018

MIETI ENNEN KUIN KOMMENTOIT

Kuuntelin yksi päivä mun suosikki-podcastia, Alexan & Lindan Nonsense -podia ja he puhuivat julmista kommenteista ja siitä, miten ne ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Kuuntelin sydän syrjällä heidän kertomuksiaan sekä niistä koituneita seurauksia ja halusin nyt tulla jakamaan teille minun ajatuksia ilkeistä kommenteista, mitä some on pullollaan - valitettavasti.

Aloitin mun blogin ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä ja kirjoittelin sitä lähinnä omaksi ilokseni sekä tykkäsin postailla asukuvia ja inspiroivia juttuja muille luettavaksi. Olin ollut aina todella epävarma itsestäni ja suorastaan vihasin ulkonäössäni tiettyjä kohtia. Kuitenkin jos olin saanut otettua kivoja kuvia, halusin julkaista ne blogiin, koska olin niihin tyytyväinen ja näytin mielestäni niissä ihan ookoo tyypiltä ja se tuntui aivan mielettömältä, että pystyin ajattelemaan itsestäni noin. Itsensä hyväksyminen on pitkä prosessi.

Olin tuolloin aika kokeilevainen tyylini suhteen ja saatoin poiketa massasta, joka pikkukylässä asuessani saattoi herättää huomiota. Välillä tuntui, että olisin ollut suurennuslasin alla ja blogini lukijat kommentoivat aivan turhia ja mitättömiäkin juttuja kommenttiboksiini. Mutta miksi? Juuri sen takia, että he saisivat mulle pahan mielen. Että he sais mut kuvittelemaan, että olisin vääränlainen ja mun pitäisi muuttua.

Yksi kommentti on jäänyt tosi selkeästi mun mieleen. Olin juuri räpsinyt asukuvia meidän pihalla ja julkaisin ne blogiini. Tykkäsin asusta tosi paljon ja mielestäni kuvissa oli tosi kiva fiilis talvisen auringon valaisemalla pihalla. Ei mennyt kauaa postauksen julkaisusta, kun tuli ensimmäinen kommentti.

''En ole ikinä nähnyt susta näin hirveitä kuvia.''

Voin sanoa, että epävarmalle teinitytölle tuo kolahti ja aika kovaa. Ja kun vielä olin itse tyytyväinen niihin kuviin ja nyt joku sanookin, että ne ovat ihan hirveitä. Ja niissä ei oikeasti ollut yhtään mitään vikaa. 


Ilkeitä kommentteja tuli tasaisin väliajoin niin mun isosta päästäni, vääränmallisesta leuastani, isoista poskistani, rumista hampaistani, huonosta meikistäni, isoista reisistäni ja milloin mistäkin. Uskalsin laittaa kuvan missä hymyilen hampailla uudestaan nettiin vasta 20-vuotiaana. Ihan mistä vaan tultiin sanomaan mistä voisi vaan jotain sanoa ja pahoittaa mun mieleni.  Välillä vastasin niihin kommentteihin jotain muka nasevaa, välillä vain poistin ne samantien. Mua suorastaan pelotti kirjautua Bloggeriin ja avata kommenttiboksi. Ikinä ei tiennyt, mitä siellä tulee vastaan.

Yritin esittää, että en ottaisi kommentteja itseeni, mutta oikeasti ne pyörivät mun päässäni vielä tänäkin päivänä. Mulle alkoi tulla ongelmia syömisen kanssa kun olin yläasteella ja välillä se touhu meni aivan sairaaksi. Asetin itselleni kaloritavoitteita ja sallin itseni syödä vain 500 kaloria päivässä. 500 kaloria!!! Söin lähinnä näkkäriä ja karkkia enkä voinut todellakaan hyvin. Koulun jälkeen menin vain nukkumaan ja nousin sängystä vasta illalla. Hiukset putoilivat ja palelin kokoajan. Olin hoikka ja pidin itseäni lihavana. Ja tätä kaikkea vaan buustasi ne ilkeät kommentit, joiden takia tulin entistä epävarmemmaksi omasta kehostani. 

Aloin myös saamaan ahdistus- ja paniikkikohtauksia ja välillä jouduin lähtemään koulusta kesken kaiken kotiin niiden takia. Muistan, kun olin poissa koulusta monta päivää vain sen takia, koska mua ahdisti niin paljon ja olin väsynyt. Kävin juttelemassa terkkarille, mutta en oikeastaan ikinä saanut mitään apua. Opin elämään ahdistukseni kanssa ja vielä tänäkin päivänä kärsin näistä kohtauksista, mutta paljon, paljon harvemmin. 

Mun mielestä on niin väärin, kun joku haluaa toteuttaa itseään, vaikkapa sitten blogin kautta, niin saa vain paskaa niskaan ja lukea kommentteja siitä, kuinka olet vääränlainen. Se jos mikä kuormittaa. Haluaisin vain kysyä niiltä, jotka näitä kommentteja laittoi, että miksi teitte sitä? Mitä te saitte siitä? Ne kommentit kertoi teistä paljon enemmän kuin musta. Ette varmasti olisi sanoneet niitä ilkeitä sanoja ikinä minulle kasvotusten. Mutta netissä kirjoittelu on niin paljon helpompaa ja vielä anonyymisti. Mieti asioita välillä omalle kohdallesi. Mitä jos joku sanoisi sinulle noin, etkä tiedä kuka haluaa aiheuttaa sinulle pahaa mieltä?


Olen nykyään ottanut blogistani pois anonyymikommentoinnin ihan vain oman itseni takia. Mun ei tarvitse katsoa paikassa jossa toteutan itseäni negatiivista ilmapiiriä ja haukkumista. Jos et tykkää mun ulkonäöstä tai tyylistä, se on mulle fine ja voit pitää asian omana tietonasi. Ei kuitenkaan minunkaan silmääni kaikkien kuvat tai tyylit iske, mutta en menisi kommentoimaan anonyymisti jollekin pelkkää sontaa sen takia. Pidän mielipiteeni mieluummin omana tietonani. En hyötyisi siitä mitään, en saisi sen kommentin myötä mitään elämääni, sen kommentoiminen ei tekisi minusta yhtään sen parempaa ihmistä enkä haluaisi tehdä toiselle missään nimessä huonoa mieltä.

Musta tuntuu, että nykyään yhä useammat joutuu lukemaan ilkeitä kommentteja ja varsinkin Youtubessa homma on lähtenyt ihan käsistä. Pienet lapset kommentoivat aivan kauheita juttuja toisilleen. Missä on käytöstavat ihan oikeasti? Voit pahimmillaan vain yhdellä kommentilla aiheuttaa jollekin syömishäiriön tai vaikka masennuksen. Oliko se kommentti sen arvoinen, että toisen elämä on nyt yhtä helvettiä?

En vielä tänäkään päivänä uskalla mennä vaa'alle, koska pelkään, että mun sairaat ajatukset ottaisi taas vallan. Syöminen on mulle edelleen vähän vaikeaa ja syön epäterveellisesti sekä epäsäännöllisesti, mutta oon saanut petrattua itseäni tässä asiassa hyvin. Oon oppinut hyväksymään itseni, vaikka se vei todella kauan.

Ja vaikka monet sanoo sitä, että olet itsesi someen tuonut, sinun pitää kestää seuraukset, niin kerronpa teille jotain: sun ei ikinä pidä sietää sitä, että sulle ollaan ilkeitä. Ei ikinä. Ihan sama mitä sä teet ammatiksesi ja oletko somessa esillä vai et, sun ei tarvitse kuunnella muiden julmuuksia. Muistakaa se.

12 kommenttia:

  1. Oon niin samaa mieltä. Itse bloggasin joskus yläasteikäisenä ja hyi kauhea niitä kommentteja muistellessa.. Tosin blogikommentteja pahempi versio oli Ask.fm, jossa porukka jätti ties mitä kamalaa anonyyminä sun kysymyksiin. Mulle tuli sen mallisia kommentteja, että oisin poliisin mukaan voinut tehdä niistä rikosilmoituksen, mutta en sitten kuitenkaan voinut kun tuo Ask.fm'n palvelin ei oo suomalainen. Hirveää jossei noihin siis edes välttämättä voida puuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jestas, Ask.fm... olin siellä itsekin aivan liian kauan ennen kuin poistin koko sovelluksen ja sinne tuli kyllä tosi rankkaa settiä. Ihan kamalaa kuulla, että oot joutunut kestämään noinkin raskaita asioita. :(

      Poista
  2. On kyllä ihan totta, että ikävät kommentit kertovat paljon enemmän kommentoijasta kuin siitä, ketä kommentoidaan. On helppo sanoa, että ei kannata välittää, mutta ikävät kommentit jäävät mieleen helposti vuosikausiksi.

    Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun kirjotit tästä! Se on ihan mahtavaa ja tosi tärkeetä miten nykyään uskalletaan olla niin paljon avoimempia nettikiusaamisesta, koska yhelläki tarpeettoman negatiivisella kommentilla voi olla paljon suuremmat vaikutukset kuin vois ajatellakaan, juuri niinku säki kerroit niiden suhun vaikuttaneen. Ja toi on täysin totta ettei kenenkään, missä asemassa onkaan, pitäis täytyä vaan ottaa vastaan haukkuja itsestään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on todella tärkeä aihe ja mun mielestä tästä pitää puhua! Asiat ei voi muuttua, jos annetaan ilkeiden ihmisten ottaa vallan ja itse annetaan vaan olla. Ja jep. <3 kiitos kommentistasi!

      Poista
  4. En voi mitään muuta kuin kompata tätä postausta ja sen sanomaa! Jokaisen ois tärkeä miettiä että onko jokaisen asian ääneen sanominen tai kirjoittaminen tärkeää ja mitä se voi toiselle tehdä. Etenkin nykyajan teinit tuntuu olevan ihan hirveitä mitä Youtuben puolen kommentteja seuraa ja se mua osaltaan ihmetyttää, sillä heidän pitäis olla niitä jotka on natiiveja somen ja tekniikan kanssa. Käyttäytyvät välillä silti kuin siat eivätkä ajattele yhtään mitä kirjoittavat tai julkaisevat - medianlukutaito puuttuu osalta ihan kokonaan, vaikka poikkeuksiakin löytyy!

    Kiitos kun kirjoitit!

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Ne kamalimmat kommentit mitä oon nähnyt on melkeinpä ala- tai yläasteikäisiltä lapsilta. Toki nuorena tekee virheitä, mutta käytöstapoja ei saa unohtaa. Ja ne samat käytöstavat pätee niin netissä kuin oikeassa elämässäkin! Hyvä pointti kans tuo medianlukutaito, sitä pitäs opettaa koulussa enemmän! Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  5. Siis tämä, oon sun kanssa niin samaa mieltä!! <3

    VastaaPoista

Follow

PINTEREST