sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

MITÄ MULLE KUULUU?


Ajattelin tulla pitkästä aikaa kertomaan teille perin pohjaisesti siitä, että miten mulla menee. Asupostauksien lomaan harvemmin jaksan jaaritella mitään sen kummempia mun elämästä, koska oon tykännyt pitää mun blogia paikkana, jossa voi heittää aivot narikkaan ja oikeasti lukea sitä hömppää ja inspiroitua muodista ja kauneudesta.

Valmistuin koulusta vihdoin huhtikuussa ja perjantaina kävin vielä hakemassa stipendinkin - elämäni ensimmäisen sellaisen! Oon tosi otettu siitä, että mulle annettiin stipendi ja se onkin merkki siitä, miten hyvin mä hoidin koko ammattikoulun ja lähdin sieltä ulos kiitettävin arvosanoin kaikesta huolimatta.


Kaikkea hyvää on siis tapahtunut niin koulun kuin ystävyyssuhteiden ja parisuhteenkin osalta, mutta myös paljon pahaakin ja surua yllin kyllin. Oon erittäin kiitollinen siitä, että mun ystävät ja Eetu tukee mua ja on aina mun lähellä ja kuuntelee mua, vaikka en aina olisi se aurinkoinen Emilia, minkälaisena mut yleensä nähdään.

 En ole hirveästi avautunut täällä blogissa mun perheasioista sen kummemmin, mutta ajattelin jakaa pari asiaa, että tiedätte mitä on meneillään - se ei ole aina sitä ihanaa elämää, joka välittyy Instagramissa ja blogissa muille. Se on vain se pieni osa, minkä haluan jakaa ja ne ovat yleensä niitä vähän parempia hetkiä mun päivissä.

 Oon viettänyt nyt tosi paljon aikaa kotikotona rakkaiden keskellä ja oon niin onnellinen siitä, että mun koko perhe on vielä koossa. Mun sydän särkyy joka kerta vain enemmän ja enemmän, kun näen mun elämän tärkeimmän ihmisen kärsivän ja mä en pysty tekemään mitään sille asialle, muuta kuin olemaan läsnä ja tukena parhaani mukaan. Vaikka syöpähoidot on kehittynyt paljon vuosien mittaan ja yhä useammat parantuu kokonaan, aina sitä mahdollisuutta ei ole ja hoidot eivät auta. Kaikkea ollaan yritetty ja nyt ollaan yritetty jo sen verran, että vaihtoehtoja ei enää oikein ole.


Haluankin nyt sanoa teille, että olkaa kiitollisia siitä jos teillä on asiat hyvin ja voitte olla onnellisia. Mä en pysty sitä olemaan tällä hetkellä. Nauttikaa jokaisesta hetkestä teidän rakkaidenne kanssa ja muistakaa kertoa kuinka paljon välitätte. Muistakaa katsoa välillä elämää myös omin silmin eikä ruutujen ja kameroiden läpi - oon nyt vasta itsekin alkanut oppimaan arvostamaan elämän ja maailman kauneutta tämän kaiken karuuden keskellä. Nauttikaa, rakastakaa ja eläkää elämää täysin rinnoin, koska kaikille ei sitä mahdollisuutta suoda. 

Olkaa kiitollisia tästä elämästä, sillä toista tällaista ei tule.

6 kommenttia:

  1. Voi ei :-( sikana voimia koko perheelle ❤️

    VastaaPoista
  2. Paljon jaksamisia sinne! Kiitos että kirjoitit näinkin vaikeasta ja henkilökohtaisesta aiheesta. Postauksen viesti oli kaunis. Syöpä on perseestä, ja niin on elämäkin välillä. Vaikeuksien vuoksi sitä osaa kuitenkin arvostaa eri tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ♡ Ja totta puhut! Oon huomannut, miten erilailla näen nykyään elämän ja jättänyt valittamisen vähemmälle. Elämä opettaa ja vastoinkäymiset kasvattaa, mutta kaikkea tätä pahuutta ja surua en vaan ymmärrä enkä vieläkään haluaisi uskoa tätä todeksi.

      Poista
  3. Paljon voimia vaikeeseen tilanteeseen <3

    VastaaPoista

Follow

PINTEREST